Maali päällä vaatteiden sijaan New Yorkin kaduilla (2024)

Union Square Parkin lähellä sijaitsevaa Pret a Mangeria vastapäätä Nicolette Barischoff pysyi paikallaan, kun taiteilija maalasi avoimen sinisen silmän rintalastansa yli sunnuntaina. Lämpötila oli noin 88 astetta ja joukko oli kerääntynyt heidän ympärilleen. Mutta lämpötila ja yleisö eivät häirinneet rouva Barischoffia. Ei myöskään se tosiasia, että hän oli alasti.

"Se on hyvin zen-kokemus", hän sanoi, kun valokuvaajat nappasivat kuvia poliisibarrikadien takaa. "Tämä on minun kalastusni."

Ms Barischoff, 38, kirjailija Los Angelesissa, oli niiden 60 ihmisen joukossa, jotka olivat maksaneet 100 dollaria tullakseen enimmäkseen alastomien ihmisten kankaiksi 40 taiteilijalle NYC Bodypainting Day -taidenäyttelyn aikana, joka on järjestetty vuosittain vuodesta 2014 lähtien. Tämän vuoden osa oli 10. – ja viimeinen, tapahtuman perustajan, taiteilija Andy Golubin mukaan. Hän sanoi lopettavansa sen keskittyäkseen muihin organisaationsa projekteihin,Human Connection Arts.

Nije Durdeen, 31, tuli Philadelphiasta malliksi saatuaan tietää, ettei hän ehkä saa uutta mahdollisuutta. "Saat olla alasti julkisesti, eikä sinua pidätetä", hän sanoi seisoessaan lähellä pöytää, jossa oli Gatorade-pulloja lähes yhtä eloisissa sävyissä kuin hänen vartalonsa oikeaa puolta peittävä turkoosivärinen maali.

Ms. Durdeen on ollut vartalomaalausmalli noin seitsemän vuotta. Vaikka hän on tehnyt joitain keikkoja taiteilijoiden studioilla, hän kertoi mieluummin maalaavansa julkisesti, jotta hän voisi seurata laajempaa reaktioiden kirjoa. Jotkut tämän vuoden Bodypainting Dayn ohikulkijat punastuivat ja juoksivat ohi taiteilijoiden koristellessa kaikenmuotoisia ja -kokoisia ihmisiä. Toiset nauroivat tai nappasivat valokuvia.

"Taiteen oletetaan olevan subjektiivista", neiti Durdeen sanoi. "Jotkut ihmiset voivat loukkaantua. Jotkut ihmiset, tämä saattaa olla heidän kujansa."

Mr. Golub, 57, alkoi käyttää vartaloja kankaina vuonna 2007 sen jälkeen, kun toinen taiteilija esitteli hänelle vartalomaalausmallin. Hän sanoi, että hän piti ihoa kankaana kuin mikään muu, osittain siksi, että se kuului eläville, hengittäville ihmisille, joiden persoonallisuudet vaikuttivat usein taiteilijoiden lopulliseen suunnitteluun.

"Lopullinen tuote on siisti, mutta se on koko prosessi, jonka halusin todella ihmisten näkevän", herra Golub sanoi.

Tapahtumalla, ehkä ei yllättävää, on ollut arvostelijoita. Useaan malliin työskennellyt David Pumo sanoi, että kun Bodypainting Day pidettiin Brooklynin puistossa vuonna 2019, jotkut ihmiset saapuivat mielenosoitukseen väittäen, että alastomia vartaloja ei pitäisi maalata alueella, jossa on lapsia.

Pumo, 62, asianajaja Brooklynista, sanoi hänen mielestään tällaiset valitukset hämärtävät eron alastomuuden ja seksualisoinnin välillä. "Tämä ei ole seksuaalinen tapahtuma", hän sanoi, kun taiteilija maalasi kalju päänsä tämän vuoden juhlien aikana. Hänen puhuessaan toinen malli, jonka raajoihin oli maalattu herkät valkoiset kukat, söi Sweetgreenin noutokulhosta.

Body art on luultavasti yksi vanhimmista taidemuodoista, sanoi Bella Volen, taiteilija ja gallerian omistaja, joka opettaa body-artin historiaa osana valmennusohjelmaa.World Bodypainting Association. Väliaikaista maalia on käytetty kayapó-heimon Brasiliassa, Australian aboriginaalien, useiden Afrikan heimojen ja intiaanien rituaalien ja kulkurituaalien muistoksi.

Koko 1900-luvun ajan vartalomaalauksesta tuli kaupallisempaa, kun jotkut alkoivat käyttää sitä vapauden tai provokaation ilmaisuna. 1960-luvulla taiteilija Yves Klein käski sinisellä maalilla maalattuja naisia ​​painautumaan kankaita vasten elävän yleisön edessä. Naiset, joilla on maalattu vartalo, alkoivat esiintyä aikakauslehtien sivuilla, mukaan lukien Playboy, Sports Illustrated ja Vanity Fair, joissa Demi Moore puku oli maalattu alastonvartalonsa päälle vuoden 1992 kannessa.

Käytännön monet mukautukset - ja sen kaupallistaminen - voivat helposti siirtyä sopivuuden alueelle, sanoi Fred Myers, New Yorkin yliopiston antropologian professori, joka on erikoistunut Länsi-Australian alkuperäiskansojen ryhmiin. "Otat jotain itsestäsi eräänlaisena näytelmänä, joka on muille ihmisille erittäin vakava osa heidän identiteettiään", hän sanoi.

Alex Barendregt, World Bodypainting Associationin johtaja, joka on järjestänyt omaa festivaaliaan Itävallassa vuodesta 1998, sanoi, että jotkut sen jäsenistä olivat kritisoineet Bodypainting Day -tapahtumaa siitä, että vartalomaalausta pidetään enemmän spektaakkelina kuin taiteena.

Itävallan tapahtuma, World Bodypainting Festival, järjestetään kilpailuna: Taiteilijat jättävät portfolionsa ja kilpailevat palkinnoista eri kategorioissa. Bodypainting Day ei tyypillisesti ole valinnut taiteilijoita heidän töidensä perusteella, vaan perustuu siihen, millä perusteilla taiteilijat haluavat osallistua. (Toisin kuin mallit, Bodypainting Dayn taiteilijoita ei veloiteta osallistumisesta.)

Mr. Golub sanoi, että hänelle oli kerrottu monta kertaa, että hänen tapahtumansa oli mainostemppu. Mutta Bodypainting Day on aina ollut enemmän yhteisöllisen, taiteellisen ympäristön luomista kuin korkealaatuisten töiden esittelyä, hän lisäsi.

Rouva Eber sanoi nauttivansa tuntemattoman kankaan asettamista haasteista: "Se on niin paljon vaikeampaa, koska sinun on pidettävä mielessä ihmiskehon kaarevuus", hän sanoi.

Hän piirsi kapealla siveltimellä kolmioita tämän vuoden tapahtumassa ensimmäistä kertaa esiintyneen Catherine Steinin, 70, vartalon poikki. "Luulin, että olisin enemmän estetty", sanoi Stein, joka asuu New Yorkissa ja työskentelee taideorganisaatiossa. "Se on niin kehon positiivinen kokemus."

Kun kaikkien mallien ruumiit oli maalattu, värikäs ryhmä käveli Washington Square Parkiin ohittaen ruokailijoita ulkopöytien ääressä ja ihmisiä, jotka odottivat eläinklinikan ulkopuolella matkan varrella.

Heidän joukossaan oli rouva Barischoff, jolla oli siihen mennessä maalattu käsipari keskivartalonsa ympärille ja silmä rinnassa. Hän, kuten monet mallit, oli osallistunut Bodypainting Day -tapahtumaan aiemmissa osissa, ja hän sanoi, että yksi hänen suosikkiosistaan ​​tapahtumassa oli ihmisten yllättäminen kaupungissa, jossa monet luulevat nähneensä kaiken.

"Se, että se on viimeinen, on edelleen järisyttävää", hän sanoi. "Rakastan olla jonkun "vain New Yorkissa" -hetkellä.